Sata sivua: tekstintekijän harjoituskirja

sata-sivua_2Minulla on ollut lainassa jonkun aikaa Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin kirja Sata sivua: tekstintekijän harjoituskirja (Avain 2010). Olen välillä selaillut sitä ja toisinaan innostunut tekemään myös joitakin kirjan harjoituksia. Kirja on ollut sen verran kiinnostava, että halusin kirjoittaa siitä myös tänne.

Sata sivua on kirjoittamisopas niille, jotka haluavat kehittää kaunokirjallista ilmaisuaan. Kirjan takakannessa kysytään kutkuttavasti seuraavaa:

Haluaisitko kirjoittaa, mutta et saa aikaiseksi? Kirjoitatko paljon, mutta mietit, kuinka kehittyä paremmaksi?

Luulen, että kuka tahansa kirjoitusta harrastava vastaa yllä oleviin kysymyksiin myöntävästi. Tähän tarpeeseen kirjan 100 kirjoitusharjoitusta vastaavat hyvin. Harjoitukset kattavat mm. ideointia, havainnointia, henkilöhahmojen ja dialogien rakentamista sekä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle astumista.

En ole tosiaankaan kaikkia kirjan harjoituksia tehnyt, vaan joitakin itselle mielekkäälle tuntuvia. Yksi näistä oli tehtävä 23: toisin sanoin. Tehtävän anti oli kirjoittaa tilannekuva, jossa kuvataan valmiiksi annettua yksinkertaista lausetta ilman, että toistaa lauseessa esiintyviä sanoja. Osaatko arvata mikä oli alkuperäinen lause tehtävänannossa? Kerron sen blogin lopussa.

Silja katselee suurista ikkunoista ulos. Puut vihertävät hennosti ja pääskynen lentää ikkunan ohi. Kanttori polkaisee urkuja ja mahtavat sävelet täyttävät kirkon.

Silja tavaa edessään olevaa kirjaa, jossa on nuotteja ja sanoja. Hän ei osaa lukea vielä kovin hyvin, joten veisuussa mukana pysyminen on vaikeaa. Hän yrittää kuitenkin parhaansa, vaikka vanhat sanat ovatkin vaikeita. Kuka on Armas aika? Ja miksi niityt ovat vihaisia? Kaksi asiaa Silja kuitenkin nuottien välistä ymmärtää, ja ne soljuvatkin hänen suustaan soinnukkaasti: suvi ja kukkaset.

Mielestäni kirjan harjoitukset antavat ajattelemisen aihetta ja virkistävät välillä tukkoista tajunnanvirtaa. Toiset kirjan tehtävistä ovat aikaa vieviä, ja toiset nopeita 5-15 minuutin hahmotelmia. Kirjan myötä tajuntaan on erityisesti kolahtanut, että kehittyäkseen kirjoittajana pitää osata katsoa asioita monin erilaisin silmin.

Niin ja lause, josta yllä olevan harjoituksen tein. Yllätys, yllätys valitsin usean lauseen joukosta sellaisen, joka liittyy lapsiin: lapsi laulaa suvivirttä.

Elämäni ensimmäinen e-kirja

Niin paljon kuin olen tässä vuosien mittaan pohtinut e-kirjojen mahdollisuuksia niin yleisellä tasolla kuin omien tekstieni julkaisukanavana, niin vasta nyt, monen vuoden jälkeen, sain elämäni ensimmäisen e-kirjan luettua.

Suurimpana esteenä minulla on ollut sopivan laitteen puute. En omista tablettia enkä älykännykkää (oikeasti!) enkä ole saanut hankittua mitään erillistä e-kirjojen lukulaitetta, vaikka ajatus sellaisesta on tuolla mielen taka-alalla monesti pyörinytkin.

Elisa Kirja koukutti minut tarjoamalla ilmaisen e-kirjan. Sain valita muutaman ehdokkaan joukosta maksutta yhden tutustumistarjouksena. Tein tunnukset ja latasin  Alan Bradleyn Piiraan maku makean lapseni älypuhelimeen. Tämä tapahtui joskus yli puoli vuotta sitten. Monta kirjaa on tuon jälkeen käsieni läpi kulkenut, mutta vihdoin koitti sopiva aika kaivaa lataamani e-kirja esiin.

Lukeminen oli yllättävän helppoa. Sivun kääntö oli vaivatonta, kännykkä ei paljon kädessä painanut ja teksti oli luettavan kokoista (tästä taitaa mennä kiitos uusille silmälaseille) ja teksti aukeni aina siitä kohtaa mihin edellisellä kerralla jäin. Kaikin puolin positiivinen lukukokomus.

Lukemistani hankaloitti eräs asia. Nimittäin se, että en halua lasteni edessä notkua kännykällä enempää kuin on tarpeellista, en vaikka tekeminen olisi hyödyllistäkin. Tietoisesti siis jätin e-kirjan kaivamatta esille monen monta kertaa, vaikka kirjan olisin luontevasti napannut käteeni lasteni silmien alla. Jos minulla olisi ollut pelkkä e-kirjojen lukulaite, asia olisi ollut ehkä toinen, sillä olisin voinut perustella lukevani kirjaa. En halua luoda roolimallia (sen enempää kuin nyt jo luon), jossa kaikki liikenevä aika tuijotetaan pientä sähköistä näyttöä.

Sen verran kuitenkin innostuin e-kirjasta, että latasin kännykälle kaksi kirjaa odottamaan hyvää hetkeä: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket. Jälkimmäisen taidan lukea ääneen lasten kanssa ja tutustuttaa heidät myös sähköisen kirjan saloihin, ja siihen, että siellä kännykällä voi olla jotakin muutakin kuin pelejä tai nopeaa nettiselaamista.

Ja kyllä, tykkäsin Piiraan maku makea -kirjasta. Kirjan alku oli minulle hieman vaikeaa, en ole varma johtuiko se tarinan nimistöstä ja 50-lukulaisesta miljööstä, vai oliko kenties e-kirja kuitenkin alkuun hieman erilainen kuin perinteinen kirja. Niin tai näin, alun yli päästyäni en olisi malttanut jättää kirjaa kädestäni! Flavia de Lucen seikkailuihin palaan varmasti myöhemminkin.