Sanat! Valtakunnalliset kirjoittajapäivät 2016

Osallistuin viikonloppuna Sanat! Ensimmäiset valtakunnalliset kirjoittajapäivät -tapahtumaan Eurassa, Kauttuan Ruukinpuistossa. Tapahtuma kokosi kirjoittamisen ja lukemisen harrastajia yhteen monin eri tavoin. Ensi kertaa järjestettävä tapahtuma tarjosi monipuolista ohjelmaa kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille.

Itse osallistuin lastenkirjallisuustyöpajaan, jonka ohjaajana toimi lastenkirjailija Aira Savisaari. Työpaja oli lämminhenkinen samanhenkisten ihmisten ”kokoontumisajo”, jossa pohdittiin lapsille kirjoittamista monelta eri kantilta. Teimme pieniä kirjoitusharjoituksia ja keskustelimme paljon.

Lisäksi osallistuin yleisötilaisuuteen, jossa Finlandia 2014 -voittaja Jussi Valtonen kertoi kirjoittamisen rutiineistaan ja siitä miten palkittu kirja He eivät tiedä mitä tekevät syntyi. Mielenkiintoista oli kuulla, että paksun kirjan valmiissa versiossa ei ollut kuin puolet alun perin tuotetusta tekstistä, sillä toinen puoli oli hylätty epäkelvollisena, ja monet kohtaukset kirjoitettu useampaan kertaan.

Osallistuin myös kustantajien päivään, jossa esittäytyivät Sunkirja, Kustannusliike Robustos ja paikalliskirjojen omakustantajia. Kustannusliike Robustoksen mukaan kustantajaa lähestyttäessä kaksi tärkeintä asiaa on itse käsikirjoitus ja asenne. Käsikirjoitus pitää olla niin valmiiksi viilattu kuin vain suinkin. Tämän lisäksi kirjoitajalla pitää olla oikea asenne. Tällä tarkoitettiin yhteistyökykyä ja halua muuttaa käsikirjoitusta tarvittaessa. Jos oma teksti on niin pyhää, että sitä ei ole valmis muuttamaan, kustantajat tuskin tarttuvat sellaiseen käsikseen. Tämäkin kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta monelle esikoistaan pitkään omassa kirjoitusmaailmassa pyörineelle kirjoittajalle se on hyvä muistutus.

Mielelläni olisin osallistunut ohjelmaan laajemminkin, mutta oma aikataulu ei venynyt tällä kertaa enempään. Yksi tärkeimmistä viikonlopun anneista olikin tavata muita samanhenkisiä sekä tietenkin oppiminen. Viesti, joka viikonlopun aikana tuli esille monelta taholta, oli että kehittyäkseen kirjoittajana pitää kirjoittaa PaLjOn, ja että tosissaan kirjoittava ei voi jäädä odottamaan inspiraatiota vaan pitää inspiroitua työstään. Toivon kovasti, että tapahtuma saa jatkoa ensi vuonna!

 

 

 

Advertisement

Käsikirjoitusten versioista

Taitojen karttuessa olen huomannut, että valmiin juonen ja käsikirjoituksen valmiiksi saattamiseen en enää tarvitse niin tuhottoman montaa käsikirjoitusversiota kuin alkuaikoina. Tämä johtuu niin juonenhahmottelutaitojen kuin myös oman tyylin kehittymisestä.

Avaimia ja lukkoja sekä Sinisiä kiviä -käsikirjoitukset ova ajallisesti kuin eri planeetoilta. Avaimia ja lukkoja -tarina on ensimmäinen kirjoittamani, ja erilaisia käsikirjoitusvesioita on reilusti yli 50 kappaletta. Aikaa sen kirjoittamiseen kaiken kaikkineen meni yli kaksi vuotta.

Toinen tarina, Sinisiä kiviä, valmistui muutamassa kuukaudessa. Kirjasta löytyy tällä hetkellä erilaisia versioita n. 25. Tosin en voi olla vieläkään ihan varma, että kyseessä ovat viimeiset versiot, sillä sarjan kokonaisjuoni on työstön alla, ja siihen liittyen saatan joutua tekemään vielä pieniä muutoksia.

Uuden käsikirjoitusversion otan käyttöön aina kun teen muutoksia juoneen. Tekstin sujuvoittamiseen ja kielioppivirheiden korjaamisen vuoksi en välttämättä tallenna uutta versiota.

Käsikirjoitukset ovat pala palalta hahmottuneet nykyisen kaltaisiksi. Ne eivät olisi sellaisia kuin ne ovat, ellen olisi saanut ulkopuolista apua. Se, että minulla on kaksi valmista, vaikkakin toistaiseksi julkaisematonta tarinaa, on arvo itsessään. Se on jotakin, mistä voi olla aidosti hyvillään.