Lastenrunotyypeistä

En malta ihan vielä jättää runoaihetta, sillä niistä kirjottaminen on lisännyt mielenkiintoani runo-oppia kohtaan. Tähän mennessä olen kirjoittanut omat runoni omien mielikuvieni ja rytmikorvani perusteella, luokittelematta niitä sen kummemmin mihinkään kategoriaan.

Runoja voidaan yleisesti jakaa mitä erilaisempiin tyyppeihin, mm. balladeihin, loruihin, elegioihin, limerikkeihin ja moniin muihin, mutta en aio niihin nyt perehtyä sen syvemmin.

Sen sijaan minua kiinnostaa miten (hyvin ahkerasti viittaamani) Seija Talvitie luokittelee opinnäytetyössään lastenrunot viiteen runotyyppiin seuraavasti:

1. Saturuno (sisältää sadun juonen)
2. Tunnelmaruno (välittää tunnelmia ja mielialoja)
3. Realistinen runo (todenkaltaista kuvausta)
4. Nonsens-runo (merkityksettömiä sanoja, sanaleikkejä)
5. Lorut ja hokemat (äännestruktuuri hallitseva)

Omat lastenrunoni solahtavat saturunojen ja tunnelmarunojen kategoriaan kuin veitsi sulaan voihin, vai mitä tuumitte?

Kiiltomadon lyhty

Hämärä taivas lammesta heijastuu,
näkyy pilvet,
näkyy kuu,
näkyy rannalla seisova puu.

Kiiltomato lyhtynsä sytyttää
ja katsoo tummaan veteen;
– Näkyä näin kaunista
en vaihtaisi mistään hintaa,
se sanoo ja ihailee öistä lammen pintaa.