Lastenkirjojen vaikeat aiheet

Kesä tulee rytinällä ja sitä myötä huomaan, että kirjoittaminen jää helposti kakkoseksi auringolle ja ulkopuuhille. Lastenkirjojen aiheet omien tekstieni kautta ovat kuitenkin mietityttäneet minua pitkin vuotta, joten haluan purkaa ajatuksiani ennen kuin kesä vie mennessään kokonaan.

Minua on pohdituttanut, että haluanko käsitellä tai edes sivuuttaa tarinoissani rankkoja aiheita?  Ja jos haluan, niin miksi? Onko minulla jotakin annettavaa aiheesta?

Lastenkirjat niin kuin kaikki muutkin kirjat heijastelevat sitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kirjojen avulla lapsen kanssa voi keskustella vaikeista asioista, ehkäpä juuri jostakin, joka koskettaa omaa tai jonkun läheisen perhettä.

Löysin vanhan Ylen artikkelin, jossa Turun pääkirjaston henkilökunta pohti, että

lastenkirjat, jotka käsittelevät kriisejä, eivät löydy lainattujen top kympistä, mutta niiden arvo onkin muualla…. perheväkivallasta kertova kirja on voinut olla korvaamaton sen ainoan kerran, kun se on lainattu.

Lastenkirjallisuustyöpajassa, johon jokunen viikko sitten osallistuin, päädyimme siihen tulokseen, että lastenkirjoissa voi käsitellä ihan mitä aiheita vaan, kunhan loppu on onnellinen tai ainakin seesteinen. Lasta ei voi jättää pulaan ikävästi päättyvän tarinan kanssa.

Kuka sitten päättää minkälaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta on tarjolla?

Lastenkirjallisuus on aikuisten kirjallisuutta. Aikuiset ovat niitä jotka kirjoittavat, kustantavat, myyvät, ostavat, suosittelevat ja arvostelevat lastenkirjoja.

sanoo lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen esitelmässään ikärajattomat lasten- ja nuortenkirjat.

Ehkäpä rankkoja tai vähän puhuttuja aiheita koskevia lastenkirjoja tarvitsevatkin yhtä paljon me aikuiset kuin lapsetkin? Ilman sadun apua meillä olisi yksi työväline vähemmän käsitellä jotakin erityistä asiaa lapsen kanssa?

Unikontu-sarjaa aloittaessani Veikan isä oli kuollut, kun Veikka oli pieni. Vuokraamani kustannustoimittaja kannusti minua jatkamaan, sillä ajatus tuki hienosti Unikontua tietynlaisena pakopaikkana todellisuudesta. Mitä pidemmälle kirjoittamisessa pääsin, sitä enemmän minua alkoi ajatus häiritä. Miksi isän piti olla kuollut? Mitä lisäarvoa se toi tarinoihini? Tuntui, että monessa lastenkirjassa jompi kumpi vanhempi oli siirtynyt tuonpuoleiseen. Oliko surullisiin tunteisiin vetoaminen se tapa, jolla halusin tavoittaa lukijat?

Eräänä kauniina syyspäivänä tein päätöksen muuttaa käsikirjoitusta ja herättää Veikan isän eloon. Se oli mielenkiintoinen prosessi, sillä jouduin miettimään isän osan ihan uudelleen. Asuiko isä samassa osoitteessa vai olivatko kenties Veikan vanhemmat eronneet? Päädyin lopulta hyvin seesteiseen ratkaisuun: Veikan ydinperhe on koossa, ja isä ja äiti asuvat onnellisesti yhdessä. Isä tosin joutuu tekemään paljon töitä ja on sitä kautta paljon pois kotoa.

Jotenkin tuntui kaikkein omimmalta luoda ihan tavallinen perhe. Lukeminen on ennen kaikkea ilo ja nautinto, joka ruokkii mielikuvitusta ja omaa sisäistä maailmaa. Itse koen, että minulla on eniten annettavaa juuri tälle saralle.

Sanojen voima ja merkityksellisyys

Uudistushengessä halusin raikastaa samaan syssyyn myös blogin ulkoasua. Itse pidän uudesta ulkoasusta, sillä minusta se on valoisa ja avara. Blogin sisäinen uudistus on hyvin linjassa tämän uuden ulkoasun kanssa. Henkisesti on huomattavasti vapauttavampaa olla kirjainten viemänä ja katsoa minne päätyy, kuin yrittää saavuttaa jokin tietty päämäärä. Kiteytettynä uudistukseni taitaa olla perin henkistä laatua, kevään mukana tullutta kirjoittamisen avaruutta ja valoa.

Jäin pohtimaan mistä muutos lähti. Muutin kaksi sanaa blogin ingressissä. Matkalla kirjailijaksi muuttui kirjainten viemäksi. Kahden sanan muutos blogin alussa ei kuulosta isolta muutokselta, mutta siinäpä piilee sanojen voima ja vahvuus, jota ei missään kohtaa pidä vähätellä.

Jokaisella sanalla on oma merkityksensä. Wikipedian mukaan sana merkitys

symboloi kielen ja todellisuuden suhdetta toisiinsa. Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa.

Merkityksen lisäksi sanat huokuvat salaisia mielikuvia jokaiselle meistä.

Minulle toiset sanat ovat paljon rakkaampia kuin toiset. Niihin kietoutuu sekä sanan kirjoitusasu kuin se miltä se kuulostaa hiljaa päässä tai ääneen sanottuna. Näiden lisäksi jokaisella sanalla on oma kuvansa; eräänlainen kangastus, jonka näkee suljettujen silmien edessä. Tärkeillä sanoilla se kuva on voimakkaampi kuin vähemmän tärkeillä sanoilla. Olen vakuuttunut, että noissa sanoissa on mukana myös pieni ripaus taikuutta.

 

Kirjainten vietävänä

Kirjoittamisesta on tullut rutiinia; teen sitä päivittäin yhdessä jos toisessa muodossa. Se on avannut uusia ovia mielen sopukoihin ja selventänyt ja jäsentänyt ajatuksia tehokkaasti. Blogi on ollut minulle hyvää kirjoitusharjoitusta ja ylläpitänyt kirjoittamisen rutiineita. Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet tätä seurata!

Olen koko kevään aikana miettinyt tekeväni pientä suunnan muutosta blogin kanssa ja nyt on sen aika. Pidän blogini nimen ennallaan, mutta muutan ingressini, eli alussa olevan lentävän lauseeni, vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeitani. Haluni julkaista tekstejäni ei ole muuttuut minnekään, mutta matkalla kirjailijaksi ei enää vastaa tämän hetken tavoitteitani. En paljasta vielä mihin kirjoitaminen on minua viemässä, toivottavasti kuitenkin kohti uusia ja innostavia haasteita!

Runoni ja Unikontusarjani tekstit odottavat yhä pöytälaatikossa. Niiden aika kokeilla siipiensä kannattavuutta on lähellä, mutta  se hetki ei ole kuitenkaan vielä.

Tällä hetkellä olen vain kirjainten vietävänä.