Uudistushengessä halusin raikastaa samaan syssyyn myös blogin ulkoasua. Itse pidän uudesta ulkoasusta, sillä minusta se on valoisa ja avara. Blogin sisäinen uudistus on hyvin linjassa tämän uuden ulkoasun kanssa. Henkisesti on huomattavasti vapauttavampaa olla kirjainten viemänä ja katsoa minne päätyy, kuin yrittää saavuttaa jokin tietty päämäärä. Kiteytettynä uudistukseni taitaa olla perin henkistä laatua, kevään mukana tullutta kirjoittamisen avaruutta ja valoa.
Jäin pohtimaan mistä muutos lähti. Muutin kaksi sanaa blogin ingressissä. Matkalla kirjailijaksi muuttui kirjainten viemäksi. Kahden sanan muutos blogin alussa ei kuulosta isolta muutokselta, mutta siinäpä piilee sanojen voima ja vahvuus, jota ei missään kohtaa pidä vähätellä.
Jokaisella sanalla on oma merkityksensä. Wikipedian mukaan sana merkitys
symboloi kielen ja todellisuuden suhdetta toisiinsa. Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa.
Merkityksen lisäksi sanat huokuvat salaisia mielikuvia jokaiselle meistä.
Minulle toiset sanat ovat paljon rakkaampia kuin toiset. Niihin kietoutuu sekä sanan kirjoitusasu kuin se miltä se kuulostaa hiljaa päässä tai ääneen sanottuna. Näiden lisäksi jokaisella sanalla on oma kuvansa; eräänlainen kangastus, jonka näkee suljettujen silmien edessä. Tärkeillä sanoilla se kuva on voimakkaampi kuin vähemmän tärkeillä sanoilla. Olen vakuuttunut, että noissa sanoissa on mukana myös pieni ripaus taikuutta.
Kirjakastanja 