Lasten satujen ja tarinoiden nimiä voisi verrata mukaviin vaatteisiin. Hyviin nimiin ei kiinnitä sen suurempaa huomiota, sillä ne avaavat persoonaa sopivasti, ovat helppoja lukea ja ääntää sekä sopivat kirjan teemaan tai aikakauteen.
Toisia nimiä joudun työstämään pitkään, kun toiset tulevat helpostikin heti ”ensitapaamisella”. Onneksi työnimi on yleensä tullut alitajunnasta vailla sen suurempia pohdintoja. Tämä on ollut kätevää, sillä siten itse tarinan kulku ei ole estynyt, ja nimeen on voinut palata ajatuksella myöhemmin.
Monesti on käynyt niin, että työnimi on tuntunut päällisin puolin ihan mukiinmenevältä, mutta kirjoituksen edetessä siinä on ollut jotain häiritsevää. Monesti sitä ei pysty järjellä perustelemaan, nimi on vaan tuntunut väärältä.
Nimen työstämisen apuna käytän oman mielikuvitukseni lisäksi kalenterin nimipäivälistoja (sekä suomen- että ruotsinkielisiä) sekä nettiä. Valmista nimeä ei välttämättä listoista löydy, mutta niistä saa ideoita. Sopivia nimiehdokkaita olen ajanut sisään seuraavaan käsikirjoitusversioon ja vasta sitten päättänyt toimiiko se vai ei. Lopullinen nimi voi olla pitkänkin pohdinnan tulos ja löytää paikkansa vasta ihan viime tingassa. Minulle tärkeää nimeämisessäni on ollut, että nimet ovat suhteellisen helppoja ja selkeitä, kauniita omaan korvaani ja että ne tuntuvat hyvälle.
Kirjasarjani tapahtumapaikan, tässä tapauksessa unen, nimeäminen on ollut minulle yksi haastavimmista nimettävistä tähän asti. Pitkään käytin nimeä Unenmaa, mutta halusin kuitenkin löytää sille jonkin vähän mielikuvituksellisemman nimen. Jossakin vaiheessa Unenmaan sijaan kokeilin nimeä Unel. Jouduin käyttämään siitä paljon Unel-maa muotoa, joka samalla viehätti ja ärsytti minua, ja jouti lopulta hankaluutensa vuoksi roskakoppaan.
Tällä hetkellä nimenä on Unikontu. Kontu soljuu minun suussani mukavasti.
Päähenkilön nimeäminen oli suhteellisen helppoa. Veikka on ollut käytössä ihan alusta asti. Sekin tuli tarinaan melko hihasta heitettynä, sillä pidin nimestä. Jossakin kohtaa olin aikeissa vaihtaa nimen Elmoksi, mutta vuokraamani kustannustoimittaja toppuutteli intoani. Onneksi en vaihtanut, sillä Veikka on toiminut alusta alkaen hyvin.
Runojeni Uninen Matti olikin vaikea pala. Monen kokeilun ja väännöksen kautta hänen nimekseen vakiintui Tiukutiitus.
Naurava Katti puolesaan oli naurettavan helppo nimetä uudelleen. Katti Kassius istuu kuin nenä kissan karvaiseen kuonoon.
Kirjakastanja 